Kerron nyt perintöjakkarasta, jonka sain itselleni. Isän luona käydessä muistin yhtäkkiä mummulla olleen erikoisen näköisen jakkaran, jonka olin mummun kuoltua nähnyt isän ja äidin luona. Kauan ei minun tarvinnut etsiä jakkaraa, vaan löysin sen olohuoneesta sivupöydän alta. Isä kertoi, ettei jakkara ole ollut alkuperäiseltä väriltään valkoinen, vaan siinä on ollut puun värinen istuinosa ja mustat jalat. Mummulla oli tapana maalata kaikki aina valkoiseksi mikä vain oli maalattavissa.
Pienen tinkauksen ja lupausten jälkeen isä antoi jakkaran minulle. Sain luvata, että entisöin jakkaran alkuperäisen väriseksi enkä varmasti myy jakkaraa kenellekään. Eipä siinä, halusinkin maalata jakkaran entisen väriseksi ja erikoisen muotoilun vuoksi haluan jakkaran myös pitää itselläni.
Etsin netistä tietoa jakkarasta. Kyse on Olof Kettusen J.Merivaara Oy:lle tekemä jakkara 1950-luvulta. Jakkara on muottiin puristettua tiikkivaneria metallijalustalla. Leveys on 52,5 cm, istuinkorkeus 41 cm ja korkeus 53 cm. Bukowskis-huutokaupassa kyseinen jakkara on myyty hintaan 242 € (https://www.bukowskis.com/fi/lots/793438-jakkara-olof-kettunen-j-merivaara-oy-1950-luku).
Tekemistä riitti. Koska kyseessä on vähän hinnakkaampi jakkara, en halunnut pilata sitä sähläämällä. Ensin piti poistaa maali ja hioa jakkaran osat. Pienenä yksityiskohtana huomasin, että jakkaran ruuvit olivat alkuperäiset, messinkiä. Istuinosan käsittelin värillisellä puuvahalla kolmeen kertaan ja jalat maalasin kahteen kertaan mustalla kiiltomaalilla. Tulos oli seuraavanlainen (huom! maalatussa jakkarassa on vielä liinat alapuolella, koska jalaksissa maali ei ole täysin kuivunut)):
Kirpputoriblogi Kimpsutjakampsut 